Koneellinen ilmanvaihto ja LTO: näin varmistat hyvän sisäilman

Uuden asuinrakennuksen ilmanvaihto toteutetaan käytännössä aina koneellisena tulo- ja poistoilmanvaihtona lämmöntalteenotolla (LTO). Asetus 1009/2017 määrää ulkoilmavirraksi vähintään 6 dm³/s henkilöä kohti ja vähintään 0,35 (dm³/s)/m² lattia-alaa kohden; asuntokohtainen minimi on 18 dm³/s. Lisäksi poistoilmasta on otettava lämpöä talteen määrä, joka vastaa vähintään 55:tä prosenttia ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemasta lämmöstä.

Vaatimusten suuruusluokan hahmottaa esimerkillä: 120 m²:n asunnossa lattia-alaan sidottu vaatimus 0,35 (dm³/s)/m² tarkoittaa 42 dm³/s, kun neljän hengen henkilöperuste antaisi 24 dm³/s. Mitoittavaksi tulee suurempi luku – ilmaa siis vaihdetaan enemmän kuin moni arvaa.

Miksi tiivis talo tarvitsee koneellisen ilmanvaihdon?

Nykytalon vaippa on tiivis – ilmanvuotoluku q50 on tyypillisesti 1–4 m³/(h·m²) – eikä ilma vaihdu rakenteiden raoista itsestään. Se on energiansäästön kannalta hyvä asia, mutta asumisen kosteus, hiilidioksidi ja epäpuhtaudet on poistettava hallitusti. Tiiviissä talossa koneellinen tulo-poistoilmanvaihto on käytännössä ainoa tapa varmistaa sisäilman laatu ja kosteudenhallinta. Sama järjestelmä suodattaa tuloilman ja vie kosteuden ulos märkätiloista ja keittiöstä, mikä suojaa myös rakenteita.

Tiiveys ja ilmanvaihto kytkeytyvät myös energialaskentaan: ilman tiiveysmittausta laskennassa käytetään ilmanvuotolukua 2,0, ja mitattu parempi arvo parantaa E-lukua. Mitä tiiviimpi vaippa, sitä suurempi osuus lämpöhäviöistä kulkee ilmanvaihdon kautta – ja sitä enemmän lämmöntalteenoton laatu painaa.

Tarvitseeko hengittävä hirsitalo ilmanvaihdon?

Tarvitsee. Hirren hengittävyys tarkoittaa massiivipuun kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta – se tasaa sisäilman kosteusvaihteluita, mutta ei vaihda ilmaa. Asetuksen ilmavirtavaatimukset koskevat hirsitaloa siinä missä muitakin asuinrakennuksia. Nykyaikainen hirsitalo on lisäksi tiivis: laadukkaista hirsitaloista on mitattu ilmanvuotolukuja jopa 0,3 m³/(h·m²). Massiivipuun kosteuspuskurointi ja koneellinen ilmanvaihto täydentävät toisiaan, eikä kumpikaan korvaa toista.

Käsitys ilman ilmanvaihtoa pärjäävästä hirsitalosta juontaa vanhoihin, hatariin rakennuksiin, joissa ilma todella vaihtui rakenteiden raoista. Se oli ilmanvaihtoa, mutta hallitsematonta ja energiaa haaskaavaa – ei tavoiteltava ominaisuus uudessa talossa.

Saako taloon tehdä painovoimaisen ilmanvaihdon?

Painovoimainen ilmanvaihto ei ole kielletty. Käytännössä ilmavirta- ja energiatehokkuusvaatimusten täyttäminen sillä on kuitenkin vaikeaa: painovoimainen ilmanvaihto perustuu lämpötilaeroon ja tuuleen, joten ilmavirrat vaihtelevat sään mukaan eikä poistoilman lämpöä saada talteen. Siksi koneellinen LTO-ilmanvaihto on uudisrakentamisen standardi, ja painovoimaisia ratkaisuja näkee lähinnä kylmissä ja puolilämpimissä tiloissa.

Mitä lämmöntalteenotto säästää?

LTO-vaatimus on vähintään 55 prosentin vuosihyötysuhde. Jos siitä poiketaan, häviö on kompensoitava tasauslaskennassa esimerkiksi paremmalla vaipalla – käytännössä minimin alittavia koneita ei uudistaloihin juuri valita. Nykylaitteet ylittävät minimin selvästi: pyörivän LTO-kennon lämpötilasuhde on jopa 60–85 % ja levylämmönsiirtimen 60–80 %, ja hyvän laitteiston vuosihyötysuhde on käytännössä noin 70 %. Ilmanvaihdon mukana muuten ulos karkaava lämpö palaa siis suurimmaksi osaksi tuloilman lämmitykseen. Suuruusluokka on helppo hahmottaa: kun vuosihyötysuhde on 70 %, ilmanvaihdon lämmitykseen tarvitaan ostoenergiaa enää vajaa kolmannes siitä, mitä ilman talteenottoa kuluisi.

Laitevalinnassa kannattaa olla tarkkana käsitteistä: valmistajan ilmoittama lämpötilasuhde on eri asia kuin koko vuoden vuosihyötysuhde, jolla vaatimustenmukaisuus osoitetaan. Vertaa koneita vuosihyötysuhteen perusteella, älä esitteen suurimman prosenttiluvun.

Miten ilmanvaihtoa käytetään ja huolletaan?

Ilmanvaihtokone on talon harvoja laitteita, jotka käyvät vuoden jokaisena päivänä. Sen huolto on onneksi yksinkertaista:

• Pidä ilmanvaihto aina päällä – poissa ollessa ja lomalla pienemmällä teholla, ei koskaan kokonaan pois.
• Tarkista ja vaihda suodattimet valmistajan ohjeen mukaan, tyypillisesti 1–2 kertaa vuodessa – likainen suodatin heikentää sisäilman laatua ja pienentää ilmavirtoja.
• Älä tuki venttiilejä äläkä muuta niiden säätöjä omin päin – ilmavirtojen mittaus ja säätö kuuluvat ammattilaiselle.

Muistilista rakentajalle

• Teetä ilmanvaihtosuunnitelma LVI-suunnittelijalla osana lupa-aineistoa – mitoitus tehdään henkilömäärän ja pinta-alan mukaan.
• Valitse LTO-kone vuosihyötysuhteen perusteella; hyvä taso on noin 70 %.
• Sijoita kone niin, että suodattimien vaihto onnistuu helposti – tekninen tila tai kodinhoitohuone on aputilaa parempi paikka.
• Sovi ilmavirtojen mittaus- ja säätöpöytäkirja osaksi vastaanottoa.
• Varaa kalenteriin suodattimien vaihto 1–2 kertaa vuodessa.

• Ulkoilmavirta vähintään 6 dm³/s henkilöä kohti ja 0,35 (dm³/s)/m²; asunnon minimi 18 dm³/s (asetus 1009/2017).
• LTO:n vuosihyötysuhteen on oltava vähintään 55 % – hyvät laitteet yltävät käytännössä noin 70 %:iin.
• Pyörivän LTO-kennon lämpötilasuhde on jopa 60–85 %, levylämmönsiirtimen 60–80 %.
• Myös hirsitalo tarvitsee koneellisen ilmanvaihdon: hengittävyys tasaa kosteutta, mutta ei vaihda ilmaa.
• Painovoimainen ilmanvaihto on sallittu, mutta vaatimusten täyttäminen sillä on käytännössä vaikeaa.
• Suodattimet vaihdetaan 1–2 kertaa vuodessa, ja ilmanvaihto pidetään aina päällä.